Juottaminen

Talvilomalla pääsin asiantuntijan oppiin kera kolvin ja tinan. Kuluuhan se loma juotellenkin, ja oppia ja hiljaista tietoa tarttui takkiin, kiitos avuliaan appiukon :) .

Juottamisessa on olennaista työjärjestys. Eli ensin lämmitetään juotettavaa kohtaa siten, että kolvin kärki koskettaa  piirilevyn kuparia ja juotettavan komponentin jalkaa yhtäaikaa.

Tämän jälkeen tina tuodaan juotettavaan kohtaan.

 
Seuraavaksi tina viedään pois juotoskohdasta.

Ja viimeisenä otetaan kolvi pois siten, että kuljetetaan sitä rauhallisesti ylöspäin pitkin juotettavan komponentin jalkaa. Näin juotokseen saadaan kaunis, tonttulakkimainen muoto.

Harjoittelin muutaman juotokseen käytöstä poistettuun piirilevyyn. Harjoittelin myös sitä, mitä pitää tehdä, jos juotos syystä tai toisesta epäonnistuu tai jos joutuu vaikkapa korjaamaan oppilaan jälkiä. Tinan saa poistettua piirilevystä sitä varten suunnitellulla tinaimurilla, kun tina on sulatettu kolvilla uudestaan, viedään tinaimuri aivan juotoskohdan viereen ja painetaan nappia. Tällöin alipaineella toimiva imuri imee tinan sisäänsä.

tinaimuri

 Jos tinaa vielä jää jäljelle imurin käytöstä huolimatta, voidaan käyttää tinanimusukkaa, jota lämmitetään kolvilla juotoksen päälle, ja jäljelle jäänyt tina imeytyy sukkaan.
 

Tämän jälkeen komponentti voidaan irroittaa vetämällä piirilevystä. Opettajan tulee tämän osata, sillä vahinkoja sattuu, ja töitä pitää osata korjata, jos oppilas on juottanut esimerkiksi komponentin väärään paikkaan.

Kaiutinlaatikon jyrsiminen

Nyt tiedän, mitä jyrsiminen on, eikä se edes ollut vaikeaa. Tänään jyrsin kaiutinlaatikkoni pohjaan uran, jotta laatikon pohja saadaan istutettua laatikon pohjaan. Tämän voisi toki tehdä sirkkelillä, mutta täytyy kyllä sanoa, että jyrsimällä se onnistui näppärästi. Jyrsimen terä söi puuta kahdesta suunnasta: pystyyn ja vaakaan, joten tarvittava ura syntyi, kun kappaleen veti kerran terän ohi. Kappaletta pystyi helposti mallaamaan laatikon pohjaan, ja pikkuhiljaa jyrsin lisää, jotta pohja loksahtaisi paikallee.

Jyrsinpöytä.

Kappaletta liikutetaan rauhallisesti nuolen suuntaan pyörivän terän ohi.

Jyrsitty ura pohjakappaleessa

Seuraavaksi jyrsin myös kaiuttimia varten tekemäni reiät. Tämän olisi voinut tehdä jo ennen laatikon liimausta, mutta onnistui hyvin myös tässä vaiheessa. Jyrsimeen vaihdettiin erilainen terä, jolla saatiin tehtyä kaunis kaareva muoto/reuna reikiin. Samalla terällä jyrsin myös kaikki laatikon reunat, jiirit pääsivät nyt oikeuksiinsa :) ! Tämän terän kohdalla piti olla tarkkana, että asetti terän oikealle korkeudelle, jotta jyrsitystä reunasta tulisi kaunis.

Kaiuttimen reiän jyrsiminen

Laatikon reunojen jyrsiminen

Päällikeompelu

Aikaisemmin ompelin wc-tiloihimme pussukan, päätin ommella vastaavan pussukan, mutta eri kokoisen. Päällikeompelin uuteen pussukkaan tyttäreni nimen

Päällikeompelussa suunnitellaan aluksi kuvio, joka halutaan kankaaseen siirtää. Lähdin hahmottelemaan tyttäreni nimeä siten, että sen pystyisi leikkaamaan yhtenä kappaleena. Päällimmäisenä on suunnitelma, keskimmäisenä sama jäljennettynä liimaharsolle ja kolmantena kangas, johon kuvio siirretään.

Jäljensin kuvion piirtoheitinkynällä liimaharson liimapuolelle, jolloin "leivinpaperipuolelle" tulee kuvion peilikuva. Tämän jälkeen liimaharso silitetään halutun kankaan päälle ja leikataan irti kankaasta. Leivinpaperi irroitetaan viimeisenä.

Seuraavaksi silitetään kuvio haluttuun paikkaan.

Kuvion ympäri ommellaan tiheällä siksakilla.

Tästä ompelutyöstä valmistui loppujen lopuksi uusi "säilytin". Pussukkaan tuo reppumaisuutta ja kassimaisuutta sen muoto ja koko. Lisäksi tein siihen vastakkaisiin kulmiin tarranauhalla kiinnitettävät viilekkeet, joten laukun pystyy tarvittaessa kantamaan myös selässä.

Viilekkeiden mallausta

Valmis tuote edestä

Valmis tuote takaa

Muotolaskos

 Muotolaskoksen ompelu.
 Ompeluohje:
1. Neulaa muotolaskoksen merkkiviivat kohdakkain.
2. Ompele merkkiviivaa pitkin. Ompele aina kärkeen päin, alussa muutama pisto edestakaisin.
3. Solmi kärjen langanpäät.
4. Silitä muotolaskos.

Ompelin nurjalta punaista pitkin. Turkoosi on saumanvaran viiva. Ommelta ei päätellä vaan langanpäät solmitaan yhteen.

Muotolaskos oikealta puolelta.

Housun vetoketjuhalkio

Tein tämän löytämäni ohjeen perusteella.

Alkuun huolitellaan halkion reunat ja ommellaan halkio vetoketjun alkamiskohtaan saakka kiinni. Punaisella merkitty normaalilla ompeleella. Ompelin lopun matkasta harsinompeleella (sininen viiva).

Tämän jälkeen käänsin halkion oikeanpuoleisen saumanvaran harsinreunaa pitkin nurjalle ja vasemman puolen saumanvarasta käänsin noin sentin nurjalle. Harsinpistot kulkee kuvassa turkoosin viivan kohdalla. Näin syntyneelle taitteelle neulasin vetoketjun kuvan osoittamalla tavalla.

Ompelin vetoketjun alhaalta ylöspäin.

Tämän jälkeen käänsin vetoketjun nurinpäin/ alassuin ja ompelin vetoketjun toisen puolen kiinni noin puolen sentin päästä hampaista.

Ja lopuksi tikkaus työn oikealta puolelta. Merkitsin ompelukohdan taikakynällä. Tässä olen merkinnyt ompelukohdan punaisella. Lopuksi purin harsinpistot.

Vetoketju saumanjatkeena

Jos mahdollista, aseta oikeat puolet vastakkain, ja merkkaa esimerkiksi nuppineulalla vetoketjun alkamiskohta kankaaseen. Ompele merkkiin saakka normaalilla suoralla ompeleella ja päättele. Ompel loppumatka saumassa mahdollisimman pitkällä pistonpituudella (eli harsi ompelukoneella).

Neulaa vetoketju paikalleen avattuun saumaan.

Ompele työn oikealta puolelta vetoketju kiinni kankaaseen. Aloita ompelu vetoketjun pohjasta, eli ompelet kaksi kertaa samaan suuntta. Käytä vetoketjupaininjalkaa. Jos vedin on kovin iso, voit ratkoa sen kohdalla harsinommelta auki.

Lopputulos

Kaksitaitteinen päärme

 Toisin kuin yksitaitteisessa päärmeessä, kaksitaitteisessa päärmeessä kankaan reuna taitetaan kaksi kertaa, ensin esimerkiksi yksi senttimetri ja sen jälkeen kaksi senttimetriä. Päärme ommellaan yksitaitteisen tavoin kankaan oikealta puolelta sovitulla "taitoskohdan" kohdalta.

kaksinkertainen taitos

ompelu tarkasti oikealta puolelta

lopputulos

Yksitaitteinen päärme

Huolittele ensi kankaan reuna ja silitä/neulaa taite yksinkertaisena nurjalle. Ompele päärme oikealta puolelta, käytä pistolevyä apuna suoran ompeleen aikaansaamiseksi.

Pussisauma

 Aseta kappaleet nurjat puolet vastakkain ja ompele sauma esimerkiksi paininjalan etäisyydellä kankaanreunasta.

Käännä kappaleet oikeat puolet vastakkain ja ompele pussi äsken ompelemasi saumavaran vierestä, hieman leveämmällä varalla.

Sauma näyttää tältä oikealta puolelta.

Yhteenhuoliteltu sauma

Neulaa kappaleet yhteen oikeat puolet vastakkain ja ompele yhdyssauma kiinni suoralla ompeleella sovitulla saumanvaralla.

 Huolittele saumanvarat yhtäaikaa toisiinsa kiinni siksakilla.

Avattu sauma

1. Huolittele saumanvarat.

2.Ompele kappaleet yhteen oikeat puolet vastaikkain ohjeen mukaisella saumanvaralla. Silitä sauma auki.

Pussukka

KÄPOP-kurssin ompeluosuuden tehtävänä oli suunnitella säilytin, kantoväline tai suojain. Aloin aluksi suunnittelemaan luistinpussia, mutta jotenkin kyseinen aihe alkoi tuntua tylsältä. Halusin tehdä jotain värikästä, kohtuullisessa ajassa toteutettavaa ja käytännöllistä. Näin päädyin tekemään pussukkaa, johon löysin ohjeet netistä. Pussukkaa voi soveltaa moneen eri tarkoitukseen, siitä voi tehdä penaalin, nokkahuilupussin, meikkipussin, säilyttimen kylpyhuoneeseen. Minun suunnitelemani pussukka toimii kodissamme säilyttimenä wc-tiloissa: sen saa roikkumaan naulaan ja se on kylpyhuoneemme väripilkku. Sen taakse voi piilottaa tavaroita, joiden ei halua olevan kaikkien nähtävillä.

Aloitin pussukan valmistamisen hihnan ompelulla. Taitoin ja silitin sopivan kokoisen suikaleen kahteen osaan pituussuunnassa.

Tämän jälkeen taitoin ja silitin syntyneeseen taitteeseen pitkät sivut molemmin puolin. Taitteeseen on helppo keskittää pitkät sivut.

Taitoin kappaleen vielä kerran puoliksi ja ompelin tulevan kantokahvan kiinni, tein tikkauksen molemmin puolin.

Tässä kaikki osat. Leikkasin sekä vuorikankaasta että päällyskankaasta samankokoiset palat (noin 50 cm x 45 cm.) Vetoketjun pituudella ei ole muuten niin väliä, kunhan se on riittävän pitkä, ylimääräiset katkaistaan tai jätetään vuorin ja pintakerroksen väliin piiloon, Käyttämäni vetoketju on 50 cm pitkä.

Työn ompelu alkoi vetoketjun ompelulla. Sitä ennen sekä vuori että pintakangas tuli halkaista kahteen osaan. Kankaat aseteltiin vetoketjun molemmille puolille, Vetoketju asetettiin nurjapuoli ylöspäin. Päällikankaan oikea puoli asettiin vetoketjun oikeaa puolta vasten, vuorin oikea puoli asettiin vetoketjun nurjaa puolta vasten. Vetoketjun, vuorin ja päällikankaat reunat ovat kohdakkain.

Ompelin vuorin ja päällikankaan näin ollen yhtäaikaa kiinni vetoketjuun. Päällikangas tikattiin kiinni vetoketjuun.

Myöhemmin huomasin, että myös vuorikangas kannattaisi tikata kiinni vetoketjuun. Koska en tehnyt tässä niin, vuori jäi koko ajan jumiin vetoketjun alle. Jouduin purkamaan työtä myöhemmässä vaiheessa ja tikkaamaan vuorin erikseen kiinni vetoketjuun.

Pussukan toisen puolen kankaat ommellaan vetoketjuun kiinni vastaavasti kuin edellä. Kun molemmat puolet on kiinnitetty, ommellaan sekä vuorin että päällikankaat pohjat kiinni. Vuorikankaaseen on muistettava jättää aukko kääntämistä varten.

Tämän jälkeen silitin molemmat pohjasaumat auki, ja aloitin sivusaumojen ompelun. Asetin aluksi vuorin pohjasauman kulkemaan kohdakkaan vetoketjun kanssa ja ompelin vetoketjun kohdalta alkaen kohti "taitetta".

Tässä kohtaa on katsottava tarkkaan, ettei toinen puoli taitu ompeleen alle. Ompelu olisi hyvä saada alkamaan mahdollisimman läheltä vetoketjua. On myös pidettävä huoli sivusaumoja ommeltaessa, että vedin muistetaan jättää sivusaumojen sisäpuolelle.

Kun ompelin päällikankaan sivusaumoja, asetin siihen päähän pussukkaa, johon vedin vedetään kiinni laitettaessa, kantohihnan. Hihnan asettamisessa on muistettava tarkistaa, että se ei mene kierteelle.

Tämän jälkeen käänsin pussukan oikeinpäin vuorin kääntöaukoista, ja ompelin kääntöaukon käsinommellen kiinni.

 
 Valmista tuli.