Kaiutinprojekti

1. Ajatuksia

Olen juuri ja juuri saanut valmiiksi kaiutinkotelon, jossa on kello. Mietin ennen työn aloittamista, tyypillisene tapaani, että mitä minä tällä teen? Meillä on jo kaiuttimet, ja jotenkin koin, että en saanut kiinni työn tarkoituksesta. Kun keksin tehdä työtä kellon, innostuin, koska työlle tuli tarkoitus, siinä olisi joku juju ja järki. Työ osoittautui yllättävän isoksi projektiksi, koska se tehtiin alusta asti, piirilevystä lähtien itse. Onneksi työ on nyt valmis.

2. Mitä opin?

Olen kuvannut tässä blogissa tarkemmin kuvitetusti työn etenemisen. Ideoinnin jälkeen suunnittelin työtä puutyöopettajani kanssa Tampereella. Suunnittelussa tuli ottaa huomioon kaiuttimien koko, jotta molemmat mahtuisivat laatikn sisälle. Puutyöopettajani kannusti minua tekemään työhön jiirit, kaikkiin sivuihin. Ollakseni rehellinen, en varsinaisesti tiennyt, mihin ryhdyin. Opettajani päätti kuitenkin, että minun on haastettava itseni, joten sille tielle jäätiin. Itse jiirien sahaaminen ei ollut hankalaa, mutta jiiriin liimaaminen, se se vasta olikin juttu. Kaiutinlaatikko muistutti lähinnä fullereenia, joksi sen nimesinkin. Puutyöpiirin lähes kaikki puristimet olivat käytössä.

Varsinaisesti en osaa määritellä, mitkä olivat kurssilla käsitellyt puutyön sisällöt. Itse käytin sirkkeliä ja jyrsintä ja pintakäsittelin työn. Näihin sain oppia kotona Tampereella puutyöpiirin opettajalta. Koska Raumalla on kiireen tuntu, koin itselleni sopivaksi rauhassa tehdä asioita kotona. 

Olin yhden kerran poissa kurssilta, joten opiskelin asioita osin itsekseni, osin appiukon avustamana. Mielestäni sain hyvää oppia, ja olen kuvannut näitä asioita tässä blogissa sille varatussa paikassa. Tinaaminen ei ole niin helppoa, miltä e näyttää.

Mielestäni suunnittelu ja toteutus kulkivat hyvin rinnakkain, ja työhöni ei liittynyt suuren suuria ongelmapaikkoja. Toki tällä hetkellä joku asia on vialla, koska kaiuttimet eivät toimi, Raumalla kokeillessa ne toimivat, toivottavasti saan tämän asian korjattua. En osaa sanoa, mikä on vikana. Suunnittelulla ja asian etukäteen miettimisellä on iso merkitys työn onnistumisen kannalta.

3. Opittujen tietojen ja taitojen hyödyntäminen opetuksessa

Työn tekemiseen saimme valmiin liimapuulevyn. Suoristin sen varmuuden vuoksi sirkkelillä. Emme päässeet valmistelemaan töitä höyläämättömästä laudasta. Tämän tekeminen ja liimapuulevyn valmistelu olisi ollut tähän työhön iso kakku lisää, mutta ajatukseni on opetella tämä ensi syksynä. Liimapuuta ei juuri tarvitse esivalmistella oppilaille.Opettajan tärkein tehtävä on hankkia se.

Sähkötyön ja elektroniikan puolella opin paljon, mutta myös hämmennyin paljon. Ensimmäiseksi elektoniikan työksi tämä oli mielestäni kovin vaativa. Juottamiseen pääsin sisälle talvilomalla yksityisopetuksessa, onneksi näin tapahtui. Jos lähtisin tekemään juottotöitä oppilaiden kanssa, tilaisin kouluelektroniikasta valmiin "askartelusarjan" ja selkeät ohjeet. Tässä työssä ja sen tekemisessä oli hankalaa se, että ohjeet eivät vastanneet itse piirilevyä, koska ilmeisesti sitä oli muokattu.

Työ on varmasti motivoiva, kunhan sitä vielä yksinkertaistaa. Todennäköisesti ohjaisin oppilaita tiettyyn suuntaan, jotta työ ei muodostuisi liian hankalaksi. Tämän kokemuksen jälkeen en teettäisi työtä jiiriin alakoulussa. Onneksi käyttämäni sirkkeli oli tarkka, ja kulmat kutakuinkin kohdallaan. LAittaisin työlle selkeät rajat ja ohjeistaisin sen tekemistä tarkasti. Luultavasti juottaisimme opettajajohtoisesti pala kerrallaan, jotta kaikki pysyisivät työssä mukana ja työ etenisi jouhevasti.

Kun oppilaiden työt raamittaa, töiden ohjaus ei ole niin monimutkaista. Tällöin opettaja pysyy paremmin perillä siitä, mitä kukakin on tekemässä. Eriyttämistä kannattaa toki sallia, molempiin suuntiin. Näen kuitenkin, että käytännön työssä opettajan on jonkin verran rajoitettava, jotta työt eivät lähtisi rönsyilemään kuuhun asti. Työhön voisi suunnitella tietyn osan, jossa jokainen pääsisi toteuttamaan omia visioitaan, esimerkiksi värit, kaiuttiminen sijoittelu, kahva...

Oppilaiden arviointia tulisi tehdä jatkuvasti työn edetessä. Myös prosessi kannattaisi huomioida, eli kuinka työtä suunnitellaan ja mitä perusteita he tuovat esiin omien päätöstensä taustalle. Miksi he haluavat työstä juuri sellaisen. Arvioinnissa voisi ottaa arvioinnin lähtökohdiksi työn suunnittelu, toteutuksen eli prosessin ja lopuksi tuotoksen. Näin oppilaan arviointi muodoistuisi kolmesta eri osa-alueesta, ja se tekisi arvioinnista myös oikeudenmukaisemman ja kattavamman.

4. Pohdintaa

 Oma työskentely on ollut itseohjautuvaa, ja olen pyrkinyt opiskelemaan asioita omalla ajallani. Olen myös yrittänyt selvitä itse ja keksiä ratkaisuja itse. Olen siis oppinut ja rohkaistunut tätä kautta erityisesti puutöiden puolella. Parhainta antia työskentelyssä on se, kun saa pohtia sitä, miten joku asia kannattaa toteuttaa. Minulle henkilökohtaisesti se pohdiskelu on lähestulkoon mielekkäämpää kuin itse tekeminen. Järkevän ja toimivan ratkaisun keksiminen on voitto! On ollut mukava seurata toisten töitä ja heidän tekemiään ratkaisuja liitoksissa ynnä muissa tilanteissa. Mietinkin, että jos kaikki oppilaat tekisivät asioita yhtä eri tavoin kuin ryhmämme, siinä olisi opettajalla kärryillä pysymistä.

Työvaiheista piirilevyn valmistus oli aikaa vievin ja työttömäksi tekevin. Ehkä en omassa työssäni lähtisi tekemään piirilevyjä itse. Nyt oli toisaalta mukava nähdä, miten se tapahtuu. Omassa arjessa tilanne pitäisi tehdä siten, että muilla oppilailla olisi jotain tekemistä odottaessa omaa vuoroaan.Valitsisin ensimmäiseksi elektroniikan työkseni myös paljon helpomman työn, sekä itseäni että oppilaitani ajatellen. Tämä työ sopii vielä yläkoulunkin puolella toteutettavaksi.