Sorvin äärellä

Sorvi

Päätin tutustua sorvaukseen, koska tehtävän toteuttaminen oppilaiden kanssa ei nykyisessä työssäni onnistu. Sorvaus on oikeastaan tapa työstää puuta erilaisilla taltoilla. Itse aloitin opettelun nollasta, ja sorvaaminen tuntui alkuun jopa pelottavalta, kun ajattelin tilanteista, jossa sorviin takertuu hiha, huivi, mikä tahansa. Varsinaisen opiskeluaikana minulle selvisi ensimmäisen kerran, mikä sorvi ylipäätään on. Koska minun kouluaikanani ei opiskeltu molempia käsityön alueita, oli tämä asia jäänyt pimentoon.


Sorvauksen perusteita

Sorvi on työväline, jolla tehdään pyörivän kappaleeseen muotoja. Sorvauksen osa-alueet ovat lieriö, taso- ja ontelosorvaus. Muodot puuhun tehdään erilaisten talttojen avulla. 

Lieriösorvauksessa kappale kiiinnitetään molemmista päistään sorviin. Talttatuki, jota vasten teriä pidetään sorvatessa on kappaleen syiden suuntainen.

Tällä menetelmällä voidaan tehdä esimerkiki kynttilänjalkoja, löylykauhan kahvoja ja naulakon tappeja.

Tasosorvauksessa kappale on kiinni sorvissa vain toiselta puolelta.



Tasosorvaamalla tehdään esimerkiksi tarjottimia ja kulhoja.

Ontelosorvaus tarkoittaa sitä, että kappaleen sisälle tehdään sananmukaisesti onteloa. Myös tässä tekniikassa kappale kiinnitetään sorviin vain toiselta puolelta.Tässä kuvassa huomataan, että sorvaustuki on asetettu sorviin täysin eri suuntaisesti kuin lieriösorvauksessa eli kohtisuoraan puun syihin nähden.

Sorvausterät

Sorvitaltoista yleisimpiä ovat kourutaltat, katkaisutaltat ja suorataltat. Muistan opiskeluajoilta myös rengastaltan, joka oli tietyn kokonainen taltta, joka vedettiin sorvattavan kappaleen läpi, ja näin saatiin sorvattavan tasaisen paksuinen leiriö esimerkiksi talouspaperirullatelineeseen. 

Omat kokeilut

PYYHETELINE

Opettelin lieriösorvausta. Ensin sorvattavaan kappaleeseen sahataan vannesahalla ristikko, jotta kappale saadaan kiinnitettyä sorvin piikkeihin. Ristikko pitää oosua kappaleen keskikohtaan. Sorvattava kappale kannattaa sahata juuri sopivan muotoiseksi esimerkiksi höyläämällä. Tämä siksi, että silloin ei joudu niin paljon sorvaamaan ylimääräistä puuta pois. On myös helpompaa sorvata, jos kappale on pyöreä edes vähän aloittaessa.

Sorvasin yhteensä neljä tappia. Eihän niistä täysin samanlaisia tullut, ehkä oli järkevää sorvatessa yksi yhtenäinen tappi, jonka sitten katkoo sahalla yhtä pitkiksi.

Tarkoitukseni oli liimata tapit kulmaan pieneen puukappaleeseen. Porasin tapeille reiät viistoon kulmaan pylväsporakoneella. Sitä varten tuli vähän viritellä poraa, jotta sain sopivan kulman porattua. Näin pyyhkeet pysyvät varmasti koukussa.

Mutta lopputulos, se nyt on vähän niin ja näin. En ole ottanut pyyhetelinettä vielä käyttöön. Voi olla että se menee varaston seinälle.

LÖYLYKAUHAN VARSI

Sorvausprojektini jatkui toteuttamalla löylykauhan varsi sorvaamalla. Aluksi höyläsin kappaletta käsihöylällä hieman pyöreämmäksi. Onneksi oli terävä höylä.

Lopputulos höyläämisen jälkeen. Mielestäni höyläämälläkin varresta olisi saanut aia hyön ja elämän näköisen. 

Höyläämisen jälkeen kappale kiinnitettiin sorviin ja alkoi varsinainen sorvaaminen. Meidän koululla ei ollut monia talttoja. Aloitin kuitenkin isohkolla kourutaltalla, ja vaihdoin työn edetessä pienempään. Kuvassa näkyy hieman ristikkäiset sahausjäljet kappaleiden päässä. Sorvin terät kiinnittyvät niihin kohtiin. Kappale puristuu väliin tiukasti.

Kun sain kappaleen kutakuinkin pyöreäksi, aloin tehdä siihen vähän muotoa. Välillä mittainen työntämiseksi, ettei työ pysyy halutun paksuisena. Terää siis liikutetaan rauhallisesti tukea vasten nojaten taltalla kappaleen pyöriessä. Alkuun hitaammalla vauhdilla, sitten nopeutetaan.

Kokeilen tehdä pieniä koristeluja kappaleen toiseen päähän. Tein ne sitten myös varsinaiseen varteen. Nämä tein katkaisutaltalla ja suorataltalla.

Lopuksi hioin varren sileäksi sorvin avulla ja vaha pintaan. Yllättävän kätevää, ja mukavaa puuhaa. Suosittelen.

 Kouluun?

Kysyin tänään 50-vuotiaalta miespuoliselta kollegalta, osaako hän sorvata. Kuulemma ei osaa. Tiedän myös, että eräältä koululta myytiin sorvi, koska teknisen töiden opettaja ei sitä tarvinnut. Ihmeellistä. En olisi näiden kokemusten jälkeen vielä valmis opettamaan sorvausta. Mutta jos saisin aikaa tutustua koulun sorviin ja harjoitella sitä lisää, niin mikä ettei. Sorvaaminen on mukavaa, se on puun työstöä ikäänkuin vapaalla kädellä, siinä näkyy kädenjälki ja muotoilun taito harjaantuu.