1. Miksi kuudes luokka?
Valitsin projektityön kohteeksi 6-luokan, koska työ edellyttää sähköopin tuntemusta. Uskon, että alakoulun oppilaista kuudennen luokan oppilaat osaavat jo tehdä yksinkertaisia juotoksia ja virtapiirejä. He ovat opiskelleen tuohon mennessä fysiikkaa ja kemiaa jo vuoden, joten perusasiat on heillä käsitelty jo teorian tasolla ja kokeillen luokkaopetuksessa. Toki on järkevää pohtia myös sitä, olisiko projekti järkevää toteuttaa yhtäaikaisesti tai välittömästi sähköopin opiskelun jälkeen, jolloin opiskellut asiat olisivat vielä hyvin mielessä, ja samalla opittua voisi konkretisoida välittömästi, jolloin päästäisiin myös opiskelemaan kokonaisuuksia pirstaleisuuden sijasta.
Työssä yhdistetään melko laajasti eri tekniikoita. Oppilaan tulee osata mm. sahata tiukkoja paikkoja ja tarkasti, porata, muotoilla paksuhkoa metallilankaa, juottaa virtapiiri rinnankytkennällä ja kytkentä katkaisijaan Olennaista työn toteutuksessa on osata miettiä ja suunnitella järkevä työjärjestys. Esimerkiksi virtalähteelle/katkaisijalle on muistettava sahata kolo vaneriin ennen alumiinilangan pujottelemista porattuihin reikiin. Jos nämä työvaiheet menevät väärin päin, joutunee purkuhommiin.
2. Opetussuunnitelman linkittyminen
Käsitöiden yleisten sisältöjen näkökulmassa työssä toteutuu tuoteideointi. Tavoitteena on lähteä liikkeelle siitä, minkälaisen yövalon oppilaat tarvitsevat omaan huoneeseensa. Oppilailla on tietyt materiaalit käytössään ja tietyt tekniikat. Olennaista on sisällyttää punonta työhön, muutoin tarkoituksena olisi antaa oppilaiden omien ideoiden kuljettaa, toki rajansa kaikella.
Työssä pystytään tuomaan esille materiaalien tarkoituksenmukainen käyttö. Kude voidaan tehdä itse vanhoista lakanakankaista tai käyttää koulun käyttämättä jääneitä kankaita. Se, millainen lampusta punomalla muodostuu, on täysin punojan armoilla: annettakoon tässä kohtaa luovuuden viedä mennessään! Punonta itsessään on myös perinteikäs käsityön osa-alue. Tässä työssä punonta tuodaan esille jonain muuna, kuin perinteisenä tuohityönä tai jouluaskarteluna.Työssä konkretisoituu myös työjärjestyksen etukäteen suunnittelu ja toteutus. Oppilas harjaantuu ajattelemaan jo seuraavia työvaiheita. Kannattaako tämä tehdä tässä vaiheessa vai vasta myöhemmin?
2.1 Teknisen työn sisällöt
Visuaalinen suunnittelu toteutuu työn alkuvaiheessa, jolloin työtä hahmotellaan paperille luonnoksina. Tekninen piirtäminen, eli tuotteen piirtäminen eri suunnista on mielestäni olennaista, jotte osattaisiin ajatella ja suunnitella, miltä työ näyttää kaikista suunnita ja mitä reunaehtoja muoto aiheuttaa toteutukselle. Se, että oppilaiden tulee pohtia, miten he työssää annetuilla materiaaleilla toteuttavat punontaa, on mielenkiintoinen haaste. Tässä työssä alumiinilanka toimi loimilankana ja kuteena kangas, mutta voihan se olla jopa toisinkin päin.
Työn valmistamisessa isoimman lohkonajasta ainakin itseltäni vei ledien juottaminen. Jotta tämä vaihe etenisi jouhevasti, tulee niiden käyttöä harjoituttaa ja varmistaa, että oppilaat ymmärtävät, mitä ovat tekemässä. Mielestäni oli järkevää käyttää punaista johdinta silloin, kun juotin plussapuolta ja mustaa miinuspuolella. Ei mennyt navat sekaisin, ja opettajankin on helpompi ymmärtää missä on vika, jos hän ohjaa alusta asti tällaiseen työskentelyyn, Juottamisen kanssa korostaisin turvallisuutta potenssiin sata. Osa oppilaista on aikamoisia härvääjiä, joten kaikkea voi sattua, jos opettaja ei ole tarkkana.
2.2 Tekstiilityön sisällöt
Tekstiilityön sisällöstä ja samalla visuaalisesta suunnittelusta vastaa tässä työssä punonta. Se, miten ja millä värein oppilas toteuttaa punonnan on tässä työssä tarkoituksella jätetty avoimeksi. Oppilaalla on mahdollisuus suunnitella punonta osuus periaatteessa vapaasti, toki koululla on omat rajalliset resurssinsa, mutta aika moni asia on mahdollista. Toisin kuitenkin jotain esimerkkejä ja pientä kertausta aiheesta oppilaille nähtäväksi, jotta heillä olisi vähän ajatusta siitä, mitä punonnolla on mahdollista toteuttaa. Jos punomisvaihe osuu työn viimeiseksi vaiheeksi, voi sen suunnittelun antaa hautua alkuprojektin ajan. Tämä kun on työn luovin vaihe, joka vaatii prosessointia. Punonta on ikäänkuin sisustekstiili työssä, joten oppilaat voivat pohtia esimerkiksi sitä, millainen valaisin sopisi omaan huoneeseen tai eteiseen tai pikkusiskon sängyn päälle. Se, mihin tuote kotona sijoitetaan, vaikuttaa myös lopputulokseen.
Valmistamisessa, ja myös punonnan suunnitelussa, on hyvä tuoda esille mahdollisuus lisätä tuotteen elinkaarta. Jos punonnan suunnittelee ja toteuttaa siten, että sen voi melko helposti purkaa ja tehdä uudelleen, muuntuu valaisin tarvittaessa sopivaksi jokaiseen elämänvaiheeseen: vauvalle, koululaiselle, teinille, aikuiselle ja vanhemmalle väelle. Tässä konkretisoituu myös opetussuunnitelmassa mainittu aihekokonaisuus vastuu ympäristöstä ja kestävästä tulevaisuudesta. Tuotteen elinkaariajattelulla voidaan edistää sitä, ettei käsityötunneilla valmistetut tuotteet päädy kotona komeron perällä, vaan että niillä on oikeasti käyttöä ja tarvetta. Jos kodit muuttuvat "Tiimareiksi", on jossain kohtaa epäonnistuttu. Se, että tuote kestää aikaa, vähentää kulutusta ja samalla roskan määrää.
3. Hidasteita
Työn hankalin paikka liittyy punontakehiko muodostamiseen. Tässä työssä päädyttiin tekemään ylin ja alin "loimi" jäykemmästä metallilangasta kuin muut. Tämä oli hyvä ratkaisu, koska niihin oli hyvä ankkuroida tiukasti punonta. Metallilankaa piti muotoilla, vaneria kaivertaa ihan vähän ja lisäksi kiinnitin taivutetun metallilangan päät valaisimen taustalle epoksilla. En tiedä, kuinka yleistä epoksin käyttäminen alakoulussa on, uskoisin että sitä ei juuri käytetä. Tässä kohtaa tätä työtä sovellettaessa kannattanee miettiä, voisiko ratkaisu olla toisenlainen. Tämä ratkaisu oli toimiva, mutta ei välttämättä se paras. Jos liimaa päätyy käyttämään, on opettajan ohjeistettava käyttö huolella.
4. Eriyttäminen
Koska työ lähtee liikkeelle oppilaan omista ajatuksista ja ideoinnista, uskon, että itse ideointi jo eriyttää oppilaiden töitä eri taitotasoille. Kuudennen luokan oppilaalle tekniikoiden ei sinällään tulisi olla haastavia. Tarkoituksenmukaisen työjärjestyksen muokkaaminen lienee heikoimmille vaativa paikka. Opettajan tulee osata ohjata oppilaiden ajattelua suunnitteluvaiheessa. Ledien juottamisessa ei ole oikotietä onneen. Opettaja voi tarjota jotain malleja, joista on varmasti apua jokaiselle juottajalle, Toki heikommalle voi yrittää tarjota työtä, jossa ei ole niin monta juotosvaihetta, mutta voiko sitä varsinaiseksi eriyttämiseksi ymmärtää? Joukosta löytyy yleensä myös oppilaita, joilla työskentely ei tahdo käynnistyä. Idean keksiminen voi olla joskus todella työlästä. Opettaja voi yrittää tuoda kuvia tai oikeita malleja toteutetuista valaisimista.
