Vahvistimen piirilevyn juottaminen

Koska olin poissa opinnoista yhden päivän, juotin vahvistimen piirilevyä talviloman aikana.  En saanut juotoksia aivan loppuun asti, mutta lähes loppuun asti kuitenkin. Tulin loppumetreillä siihen tulokseen, että tässä kohtaa on hyvä lopettaa, koska halusin ajatella rauhassa, miten tulisin sijoittamaan työhöni potentiometrin, ledin, kytkimen ja niin edelleen. Johdinten pituudella on tässä tapauksessa merkitystä, jotta ne yltäisivät kaiutinlaatikon sisällä niitä varten porattuihin reikiin. Tämän lisäksi esimerkiksi plug in -johtimelle olisi tarkoituksenmukaista porata reikä ennen sen juottamista piirilevyyn kiinnin. Loppujen lopuksi jäljellä oleviin juotoksiin ei mene kauaa aikaa, kunhan saan järkevästi mietittyä, miten haluan sijoittaa osat työssäni.

Itse juottamisen aloittaminen aiheutti harmaita hiuksia, koska annetuista ohjeista oli vaikea saada selvää. Opettajamme oli muokannut vahvistimen piirilevyn rakennetta erilaiseksi kuin rakennussarjan ohjeissa. Tämän lisäksi olin jo juottanut aiemmin piirilevyyn muutaman vastuksen kiinni, ja niiden oikeellisuus pit alkuun tarkastaa. En saanut ohjeista selville, miten päin vahvistinpiiri tuli sijoittaa piirilevyyn. Kun nämä asiat selvisivät, ei itse juottamisen ja osien sijoittaminen ollut erityisen vaikeata.

Kun alkaa rakentamaan elektoroniikkatyötä, tulisi kuitenkin olla selvillä muutamasta perusasiasta. Opin, että sillä on merkitystä, missä järjestyksessa osat kannattaa juottaa piirilevyllä. Järkevintä on aloittaa juottaminen vastuksista tai sellaisita komponenteista, jotka eivät rikkoudu herkästi kolvin kuumuudesta. Rakennussarjoista löytyy yleensä ohjeet, kuinka työn tekeminen kannattaa aloittaa. Ongelmia juottamisessa saattaa aiheuttaa se, että piirilevyä käsittelee rasvaisin käsin, jolloin juotostina se välttämättä pääse leviämään kuparille kunnolla. Tällöin seurauksena voi olla niin sanottuja kylmiä juotoksia, joista virta ei kulje, eikä myöskään laite toimi. Jos kupari on päässyt kovasti hapettumaan ennen juottamisesta, saattaa joissain tapauksissa olla järkevää hieman hioa kupari esimerkiksi teräsvillalla. Opettajan kannattaa ennen varsinaisen työn juottamisen aloittamista kiinnittää näihin asioihin huomiota sekä opettaa oppilaat ensin juottamaan hyvin, ja vasta tämän jälkeen päästää heidät etenemään omassa työssään.

Esittelen tässä muutaman huomionarvoiseksi kokemani asian vahvistimen piirilevyn juottamisessa.

Ledi
Vahvistinpiirilevyyn tuli yksi ledi, eli virrasta kertova valo. Ledin jaloista pidempi  on plussajalka ja lyhyempi miinus. Kun jalat on katkottu, ledin suunnan voi tarkistaa ledin muodosta: kolopuoli on miinus. Ledin kutistesukilla estetään oikosulun syntyminen laitteeseen.

Ledin johtimet, tarkkana plussan ja miinuksen kanssa!

Ledit ja kutistesukat

Kutistesukat kutistettuna

Potentiometri
Potentiometrin johdinten kanssa pitää myös olla tarkkana, jotta toisiaan lähellä olevat juotokset eivät pääse kosketuksiin toistensa kanssa. Ratkaisin tämän laittamalla juotosten päälle eristysteippiä reunimmaisiin juotoksiin. Potentiometrillä säädetään äänenvoimakkuutta laitteessa.

potentiometri

potentiometri

potentiometri ja eristysteipit

Kaiutinlaatikon pintakäsittely

  Päätin petsata oman kaiutinlaatikkoni keltaseksi. Kellostani tulisi siis aurinkokello. Ostin petsin paikallisesta maalikaupasta, niin sanotun pussipetsin. Petsi sekoitettiin lämpimään veteen, ja alettiin sutia sienimäisellä siveltimellä.

Petsipussi ja sivellin

Itse petsaaminen oli helppoa. Ensin laatikko sivelleltiin petsillä, tämän jälkeen annettiin sen kuivahtaa hetki, jonka jälkeen siitä pyyhittiin ylimääräiset pois. Hion hienolla paperilla vielä kevyesti tämän jälkeen koko laatikon.

Aurinkokello petsattuna

Tämän jälkeen tuputin kelloon vielä tunnin merkit. Tein kellotaulun itse. Suunnittelin sen ensin paperilla, tämän jälkeen siitä otettiin kalvokopio, ja leikkasin mattopuukolla numerot irti kalvosta.Tässä täytyi huomata käyttää lakkaohenteista maalia, jotta petsi ei lähtisi leviämään tuputtaessa. Tuputtaessa käytetään myös mahdollisimman vähän väriä, jotta se ei lähtisi leviämään rumasti. Tuputus tapahtui vaahtomuovin palalla. Tämän työvaiheen kuivuttua lakkasin työn vielä lakkaohenteisella lakalla, jonka kuivuminen kesti vuorokauden.

Tuputettu kellotaulu

Juottaminen

Talvilomalla pääsin asiantuntijan oppiin kera kolvin ja tinan. Kuluuhan se loma juotellenkin, ja oppia ja hiljaista tietoa tarttui takkiin, kiitos avuliaan appiukon :) .

Juottamisessa on olennaista työjärjestys. Eli ensin lämmitetään juotettavaa kohtaa siten, että kolvin kärki koskettaa  piirilevyn kuparia ja juotettavan komponentin jalkaa yhtäaikaa.

Tämän jälkeen tina tuodaan juotettavaan kohtaan.

 
Seuraavaksi tina viedään pois juotoskohdasta.

Ja viimeisenä otetaan kolvi pois siten, että kuljetetaan sitä rauhallisesti ylöspäin pitkin juotettavan komponentin jalkaa. Näin juotokseen saadaan kaunis, tonttulakkimainen muoto.

Harjoittelin muutaman juotokseen käytöstä poistettuun piirilevyyn. Harjoittelin myös sitä, mitä pitää tehdä, jos juotos syystä tai toisesta epäonnistuu tai jos joutuu vaikkapa korjaamaan oppilaan jälkiä. Tinan saa poistettua piirilevystä sitä varten suunnitellulla tinaimurilla, kun tina on sulatettu kolvilla uudestaan, viedään tinaimuri aivan juotoskohdan viereen ja painetaan nappia. Tällöin alipaineella toimiva imuri imee tinan sisäänsä.

tinaimuri

 Jos tinaa vielä jää jäljelle imurin käytöstä huolimatta, voidaan käyttää tinanimusukkaa, jota lämmitetään kolvilla juotoksen päälle, ja jäljelle jäänyt tina imeytyy sukkaan.
 

Tämän jälkeen komponentti voidaan irroittaa vetämällä piirilevystä. Opettajan tulee tämän osata, sillä vahinkoja sattuu, ja töitä pitää osata korjata, jos oppilas on juottanut esimerkiksi komponentin väärään paikkaan.

Kaiutinlaatikon jyrsiminen

Nyt tiedän, mitä jyrsiminen on, eikä se edes ollut vaikeaa. Tänään jyrsin kaiutinlaatikkoni pohjaan uran, jotta laatikon pohja saadaan istutettua laatikon pohjaan. Tämän voisi toki tehdä sirkkelillä, mutta täytyy kyllä sanoa, että jyrsimällä se onnistui näppärästi. Jyrsimen terä söi puuta kahdesta suunnasta: pystyyn ja vaakaan, joten tarvittava ura syntyi, kun kappaleen veti kerran terän ohi. Kappaletta pystyi helposti mallaamaan laatikon pohjaan, ja pikkuhiljaa jyrsin lisää, jotta pohja loksahtaisi paikallee.

Jyrsinpöytä.

Kappaletta liikutetaan rauhallisesti nuolen suuntaan pyörivän terän ohi.

Jyrsitty ura pohjakappaleessa

Seuraavaksi jyrsin myös kaiuttimia varten tekemäni reiät. Tämän olisi voinut tehdä jo ennen laatikon liimausta, mutta onnistui hyvin myös tässä vaiheessa. Jyrsimeen vaihdettiin erilainen terä, jolla saatiin tehtyä kaunis kaareva muoto/reuna reikiin. Samalla terällä jyrsin myös kaikki laatikon reunat, jiirit pääsivät nyt oikeuksiinsa :) ! Tämän terän kohdalla piti olla tarkkana, että asetti terän oikealle korkeudelle, jotta jyrsitystä reunasta tulisi kaunis.

Kaiuttimen reiän jyrsiminen

Laatikon reunojen jyrsiminen

Päällikeompelu

Aikaisemmin ompelin wc-tiloihimme pussukan, päätin ommella vastaavan pussukan, mutta eri kokoisen. Päällikeompelin uuteen pussukkaan tyttäreni nimen

Päällikeompelussa suunnitellaan aluksi kuvio, joka halutaan kankaaseen siirtää. Lähdin hahmottelemaan tyttäreni nimeä siten, että sen pystyisi leikkaamaan yhtenä kappaleena. Päällimmäisenä on suunnitelma, keskimmäisenä sama jäljennettynä liimaharsolle ja kolmantena kangas, johon kuvio siirretään.

Jäljensin kuvion piirtoheitinkynällä liimaharson liimapuolelle, jolloin "leivinpaperipuolelle" tulee kuvion peilikuva. Tämän jälkeen liimaharso silitetään halutun kankaan päälle ja leikataan irti kankaasta. Leivinpaperi irroitetaan viimeisenä.

Seuraavaksi silitetään kuvio haluttuun paikkaan.

Kuvion ympäri ommellaan tiheällä siksakilla.

Tästä ompelutyöstä valmistui loppujen lopuksi uusi "säilytin". Pussukkaan tuo reppumaisuutta ja kassimaisuutta sen muoto ja koko. Lisäksi tein siihen vastakkaisiin kulmiin tarranauhalla kiinnitettävät viilekkeet, joten laukun pystyy tarvittaessa kantamaan myös selässä.

Viilekkeiden mallausta

Valmis tuote edestä

Valmis tuote takaa

Muotolaskos

 Muotolaskoksen ompelu.
 Ompeluohje:
1. Neulaa muotolaskoksen merkkiviivat kohdakkain.
2. Ompele merkkiviivaa pitkin. Ompele aina kärkeen päin, alussa muutama pisto edestakaisin.
3. Solmi kärjen langanpäät.
4. Silitä muotolaskos.

Ompelin nurjalta punaista pitkin. Turkoosi on saumanvaran viiva. Ommelta ei päätellä vaan langanpäät solmitaan yhteen.

Muotolaskos oikealta puolelta.

Housun vetoketjuhalkio

Tein tämän löytämäni ohjeen perusteella.

Alkuun huolitellaan halkion reunat ja ommellaan halkio vetoketjun alkamiskohtaan saakka kiinni. Punaisella merkitty normaalilla ompeleella. Ompelin lopun matkasta harsinompeleella (sininen viiva).

Tämän jälkeen käänsin halkion oikeanpuoleisen saumanvaran harsinreunaa pitkin nurjalle ja vasemman puolen saumanvarasta käänsin noin sentin nurjalle. Harsinpistot kulkee kuvassa turkoosin viivan kohdalla. Näin syntyneelle taitteelle neulasin vetoketjun kuvan osoittamalla tavalla.

Ompelin vetoketjun alhaalta ylöspäin.

Tämän jälkeen käänsin vetoketjun nurinpäin/ alassuin ja ompelin vetoketjun toisen puolen kiinni noin puolen sentin päästä hampaista.

Ja lopuksi tikkaus työn oikealta puolelta. Merkitsin ompelukohdan taikakynällä. Tässä olen merkinnyt ompelukohdan punaisella. Lopuksi purin harsinpistot.